Niitä kyllä tänä viikonloppuna piisas, mutta ilokseni voin todeta itsehillintäni pitäneen, enkä repsahtanut kertaakaan!!! JEIII

 Lauantai tuli ja meni, vähän lenkkiä ja ihanaa kotona oloa tyttären kanssa, illalla tulet takassa ja paljon tuikkuja palamassa,ihanaa!

 Sunnuntai alkoi heti huoností, aamukahvien, lääkkeiden ja aamu-shaken jälkeen tuli huono olo, en ehtinyt mitään tekemään vaan yökkäsin olohuoneen lattialle (onneksi en matolle!!) ja loput sitten keittiön lavuaariin, en kertakaikkiaan ehtinyt vessaan, ja olo oli tosi huono =C  Naureskelin tytölle, että nyt mulla taitaakin olla anoreksia tai bulimia kun heti syötyäni pitää suun kautta tyhjentää. Olo vähän koheni ja uskaltauduin ottamaan aamu-juoman uusinnan, eikä enää ihan niin huonoa tehnytkään sen jälkeen, otin onneksi Nutriletin suklaajuoman enkä samaa Allevoa kuin aiemmin. Koska keksin nähtävästi syyn huonoon olooni, Allevot EI OLE vähälaktoosisia!!  Mulla kun on laktoosi-vaivaa, ja lauantain käytin melkein yksinomaan Allevoa, vatsani meni aivan sekaisin, syystäkin... Täytyy jättää Allevot tuonnemmaksi, hakea vaikka apteekista laktoosi-tabuja, tai antaa ne Allevon pirulaiset kokonaan pois, kun eivät sovi mulle ainakaan ilman lääkkeitä.

 Onneksi oloni kohentui, anoppilassa oli määrä nostaa perunat sunnuntaina, ja mulla oli taas tuttu homma: kahvien ja muiden tarjottavien laitto, ja siinä niitä houkutuksia tuli, NIIN kovin teki mieli maistaa( ja syödäkkin) ensinnäkin ruisleipää, voi kun se tuoksui hyvälle!! Jauhelihakeitto ei ihan tuonut vettä kielelle, mutta kun vetelin Emmental juustosta valmiiksi siivuja, sen tuoksu oli aivan järjettömän hyvä, mutta se mikä mut sai melkein "yli laidan" oli oman äidin tekemät karjalanpiirakat, ei saisi pientä ihmistä näin kiusata!! Lämmitin piirakat uunissa ja kun otin ne pois sieltä, sain taistella hyvän tovin itseni kanssa   TIEDÄN että ne ovat herkullisia, reunat hieman rapsakat uunin jäljiltä, ja kun munavoikin oli jo valmiina... eikä edes ketään näkemässä... Mutta pidin pintani, en pienintäkään murusta laittanut suuhuni, ja oikeastaan olen aika ylpeä itsestäni, HYVÄ ANNE !!!! Ei enää siinä vaiheessa, kun pottu-porukka oli syömässä ja kahvilla mun edes tehnyt niin mieli ottaakaan mitään, join vain tyytyväisenä mustaa kahviani, juttelin ja katselin kun muut saivat nauttia herkuista =)

 Koko sunnuntain oli kyllä sellainen vähän huono olo, turvotti ja oli aivan haitaksi asti ilmavaivoja, ja niistä saan kiittää ale-laarin Allevoja. Ehkä nyt opin katsomaan myös näistä VLCD-tuotteista tuon laktoosin määrän, muutenhan olen kovinkin tarkasti sen ruoka-aineista tarkastanut ennen ostamista, tyttö ja minä molemmat olemme Hyla-ihmisiä.

 Pottutalkoista johtui myös se iloinen asia, että äiti tuli meille ihan vallan yökylään =) Hain aamupäivällä äidin kotoaan, käytiin talkoissa ja sitten tultiin meille, tosin äiti lähti heti aamulla samalla reissulla kun vein tyttären kouluun, mutta on aina ihanaa kun äippä tulee edes vähäksi aikaa meille. Vaikka ei mitään ihmeellista tehtäisikään, mutta näin iän myötä on välit äitiin jotenkin lähentyneet (eihän meillä ikinä ole huonot välit olleetkaan), me puhutaan , nauretaan, joskus myös itketään.. tai vain ollaan hiljaa..

 Tämä aamu onkin mennyt melkein autossa istumiseen, aamulla ennen kukonlaulua ylös, tyttö kouluun, anopin käyttöä Tampereella, omia asioita, kaupassa käyntiä.. Ja nyt kun olen saanut hetken levähtää sen reissun jäljiltä, taitaakin olla aika vetää lenkkivaatteita niskaan ja lähteä ulos, jos vaikka menisinkin tällä kertaa tunniksi-kahdeksi-kolmeksi metsään, sieltä voi löytyä vaikka kanttarelli tai suppilovahvero, joita en kyllä itse syö, mutta anoppi mielellään ne ottaa vastaan =)