Niinhän siinä kävi, etten kaikkea muistanut kirjoittaa =( Mutta ajatuksia on satoja ellei tuhansia päässä, eihän ne kaikki millaan sieltä selkeenny kerralla =D

 Metsässä ja lenkeillä olen siis käynyt vain ja ainoastaan Burana800 ja Tramal50 lääkkeiden voimalla, nehän ovat kohta kolme vuotta kuuluneet lähes päivittäiseen "ruokavaliooni" ,välillä enemmän välillä vähemmän, mutta jatkuvassa käytössä ovat olleet =C Lääkäri kirjoittaa niitä aina kumpaakin 200kpl kerralla, ettei kokoajan tarvitse hakea uutta reseptiä, Tramalhan luokitellaan huumeeksi ja resepti jää aina apteekkiin, eli ei voi uusia vaan aina on haettava uusi resepti.

 Yhdet lempifarkut jo mahtuu päälleni =D =D ovat peräti isot, ilman vyötä ei pysy ylhäällä JEII!!!! Ihan piruuttaan kokeilin niitä muutama päivä sitten -ja yllätys oli melkoinen kun ne menivätkin ihan "heittämällä" kiinni, Anne oli onnellinen!! Pienistä jutuista se ilo irtoaa =)

 Toivossa olisi, että sekä nilkka että verenpaine paranisivat painon laskun myötä, kyllähän se on selvää, että jos vaikka 20-30 kg on painoa vähemmän, niin jalat pääsee paljon vähemmällä, eikä verenpaineelle ainakaan haitaksi ole jos on kevyempi..

 Vähän jänskättää tavallaan tuleva viikonloppu, sitten joudun tekemään kotona oikeaa ruokaa, nythän mies on syönyt anoppilassa, kun anoppi kuitenkin päivittäin siellä ruokaa tekee, mä olen saanut keskittyä vain omiin syömisiini, eikä ole tullut houkutuksia ruuan suhteen =) Tänä viikonloppuna typykkä tulee koulusta kotiin, eli jotakin oikeaa ruokaa on tehtävä, onneksi tyttö on jo niin iso, että osaa itsekkin jotakin syötävää tehdä, ja tottakai mielelläni hänelle ruokaa laitan!! On se niin ihanaa, että tyttö tulee kotiin, kahteen viikkoon ei ollakaan nähty =( On jo iso ikävä!!

Hyvä vinkki on se, että syön itse ensin ja sitten vasta alan tekemään ruokaa muille, olo on kylläinen, eikä tee mieli napsia suupaloja ruokaa tehdessä, vaikka toisaalta olisi ihanaa syödä yhdessä, muttä näillä mennään nyt, voin lähteä vaikka ulos kahvimukin kanssa sitten kun ruoka on valmista ja muut syö, miksi kuolaisin vieressä, kun ei ole pakko?

Toinen jännä juttu on se, ettei mulla ole ollut nälkä! Elimistö on siirtynyt paasto-aineenvaihduntaan, eikä todellakaan tunne nälkää, parina ensimmäisenä päivänä oli pieni nälän tunne jossakin vaiheessa, mutta ei sen jälkeen. En uskonut kun ravintoterapeutti sanoi nälän tunteen katoavan, mutta uskottava se on, niin kävi!

Saapas nähdä vieläkö tänään tulee jotakin mieleen, vai joko saa kirjoittelut tältä päivää riittää ;)