..on hyvä käydä täällä päivittelemässä, tyttö nukkuu vielä (tais olla puoliin öihin koneella...) ja isäntä on jo mennyt töitä tekemään, saan olla kahvimukini kanssa koneella..

 Viikonloppu meni hyvin, ottaen huomioon, että oli ne synttäritkin.. ja mä tein vadelma-kermakakun jota en maistellut lainkaan =) En edes pienen pientä palaa.. kermaa tosin maistoin ehkä yhden pisaran, jotta tiesin onko vaniljaa riittävästi, mutta muuten sai tarjottavat olla rauhassa mun osalta. Eikä tehnyt tiukkaakaan, mulla oli se Nutriletin patukka, jonka söin kahvin kanssa, kun muut söivät kakkuja, piirakoita ym hyvää. Ja sunnuntaina me tytön kanssa vielä reippailtiin kotiin sieltä anoppilasta juhlien jälkeen, joten sekin päivä meni mukavasti.

 Eilen laitoin jo aamusta tulet leivinuuniin, kun "pelkäsin" räntäsateen ja tuulen tulevan, talovanhus viilenee niin kovin kun on tuulinen ja sateinen keli, mutta eipä sitä sadetta tullutkaan, tuuli oli kyllä aika kova. Aamupäivällä haettiin posti kävellen, tuleehan siitäkin se vajaa kilometri, ja kun ei keli muuttunutkaan pahaksi, lähdettiin iltapäivällä uudelleen pihalle tytön ja koiran kanssa. Pihassa mietittiin, että minnepäin tälläkertaa suunnistetaan, metsän kautta piti mennä tielle ja sieltä jotakin kautta kotiin, niin suunniteltiin.. Mutta metsässä oli suppilovahveroita, eikä niitä sinne voinut jättää, mulla kun on aina pussi taskussa tälläisiä tilanteita varten. Siellä me pyllittiin sienien kanssa, ja niitä löytyi ja löytyi, naureskeltiin itseämme -kumpikaan ei syö sieniä ja ihan innoissamme niitä kuitenkin poimittiin!! Viiden litran pussi oli yli puolillaan (aika tiiviisti olikin sienet siellä, kun jouduin "hömpsyttämään" että mahtuu paremmin). Itse ei enempää sieniä tarvita ja anoppikin sai kaksi ämpärillistä suppiloita, joten soittelin melkein-naapurille, josko hän keittäisi meille kahvit, meillä olisi hänelle yllätys.. (hän kertoi viikko sitten, ettei ole yhtään löytänyt suppilosieniä tänä syksynä..) Mutta puhelun aikana sovittiinkin treffit anoppilaan, kun hän oli sinne tulossa, synttärikahveille.. Olikin ihanaa, kun nuori-rouva tuli ja ilostui kovin sienistä, vaikka olivatkin perkaamatta, suoraan metsästä, eikä tuosta määrästä vielä kovin montaa pussia pakkaseen saa.. Mutta ilo oli kuitenkin iso, ihan halauksen sain, kun ojensin sienet hänelle =D Ja lupasin lähteä hänen kanssaan tänne meidän lähimetsään, jos hän tahtoo niitä poimimaan, tuolta tuntuu niitä löytyvän, ja hän saa mielihyvin viedä kaikki sienet joita löydetään.. Tykkään sienestää, mutten niitä syö, aika hassu taidan olla =D

 Eilisestä tulikin siis oikein ulkoilu päivä, ensin se postin haku, sitten kaksi ja puoli tuntia sienestystä/kävelylenkkiä ja vielä kahvittelujen jälkeen kävely kotiin iltahämärissä (tyttö vielä juoksi viimeiset n 600m). Tämä melkein-naapuri ihmetteli kuinka voin vain juoda mustaa kahvia, kun kahvipöytään oli taas katettu herkut, ja muut niitä napostelivat.. Mutta kun olen kerran nähnyt jo näin ison vaivan laihtuakseni, en vaan tahdo antaa kiusauksille ylivaltaa, jos maistan vähän, alkaa tehdä aina vaan enemmän ja enemmän mieli -ja repsahdus on varma. Näin mun on helpompi pitää itseni ruodussa, olen vähän joko-tai ihminen, ja tämä tiukka linja sopii mulle =D

 Tänään ei taaskaan ole läski-ryhmän (mieheni nimitys meidän ryhmästä..) kokoontumista, soittelupäivä vain. Harmi, olis kiva taas käydä "virallisella" vaa'alla, mutta ehkäpä maltan taas odottaa vielä viikon.. Ja sitten pudotus onkin taas isompi =D (mikäli ei tule repsahduksia...)

 Mulle on nyt käynyt muutaman kerran vähän hassusti, on jäänyt pussi tai pari päivässä käyttämättä, eilen taas kävi niin =( Vaikka eilinen oli Cambridge-päivä, eli vain kolme pussia, niin niistä jäi yksi.. Ja niin EI SAA käydä!!! Tuhma Anne!! Muttakun en tahallani sitä tee, taas muistin sängyssä, että ilta-pussi jäi ottamatta, ja olin NIIN väsynyt, etten enää lämpimästä vuoteesta jaksanut nousta. Ei kai se haittaa, jos joskus jääkin ottamatta, mutta niissä on proteiinit ja ravintoaineet laskettu tarkkaan, eihän ne sitten riitä jollei joka päivä käytä määrättyä pussi määrää.. Mutta tästäkin näkee, ettei tän kuurin aikana todellakaan ole nälkä, elimistö on unohtanut sen tunteen kokonaan =) kai se paasto-aineenvaihdunta sitten toimii niin..

Jeps!! Nyt voisin vaihtaa pyjaman päivä-vaatteisiin ja lähteä tervehtimään kanoja =) Ja sitten kysellä varovasti, että jaksaako nuorempi polvi jo kohta heräillä, taikka sitten lähteä yksikseni taas vähän lenkkeilemään, ilma näyttää aika ihanalta!!