Tahtoisin jo niin kovin sinne vaa'alle!!!! Kun tuntuu että olisi taas muutama kilo lähtenyt =) Mutta täytyy vaan jaksaa odottaa huomista, ei tässä muu auta, onkin tää päivä mennyt nopeasti, kaikeksi onneksi =D

Tälläisiä kavereita olin metsässä poimimassa, aika ihanan näköisiä, vaikken niitä syökkään =) Poimia silti pitää.. hullu mikä hullu ;)

 Aamu lähti hyvin käyntiin, vein tytön koulukyytiin ja poikkesin samalla reissulla äitiä katsomassa. Sieltä kotiinpäin ajellessa soittelin melkein-naapurille, kun oli niin ihana ilma, josko hän haluaisi tänään lähteä niitä suppilovahveroita etsimään... Hän saikin lapsenhoidon helposti järjestymään ja tehtiin treffit metsäreunaan, niin että ehdin käväistä kotona laittamassa vähän sopivampaa päälleni ja viemään auton miehelle anoppilaan.

 Ja kyllä me mentiinkin metsää ristiin rastiin, pitkin ja poikin, eikä niitä suppiloita vaan näkynyt, vaikka aina kun olen tuolla metsässä kävellyt, olen ainakin muutaman nähnyt.Melkein-naapuri ei ole tämä syksynä löytänyt ainoaakaan, päädyttiin sellaiseen ajatelmaan, että hänen takiaan nyt ei yhtäkään löydy.. Oltiin jo melkein (varsinkin hän, minä en halunnut antaa periksi) luovuttu toivosta, kun löydettiin muutamia, ei edes puolta ämpäriä =( Saattelin kaverini autollensa, ja kieltäydyin kyydistä, metsän poikki pääsen niin mukavasti koiran kanssa kotiin, sanottiin heipat, ja lähdettiin omiin suuntiimme... Ja melkein heti kun menin takaisin metsään löysin noin ihania suppiloita! -Ja paljon!!! Soittelin kaverille, että totta on:hänessä on jotakin taikaa, heti kun menin yksin metsään, löytyi kunnon sienipaikka!! Ämpäri tuli niistä jo yli puolilleen ja vielä kotiinpäin mennessäni törmäsin toiseen suppilo esiintymään, astelin metsästä kotipihaan ämpärini melkein täynnä sieniä =D  olin jo aiemmin sanonut melkein-naapurille, että hän saa kaikki sienet mitä löydetään, joten hän saa nämäkin. Meillä on tarpeeksi yhdeksi vuodeksi pakkasessa, joten voin ihan hyvin näistä luopua, ja hih-hii: en joudu perkaamaan =D

 Kello oli livahtanut jo liki puoli kolmea, kävin hoitamassa kanaset, siivoilin vähän (täällä on yleensä maanantaisin "täysi kaaos", kun tyttö lähtee viikoksi kouluun ja levittelee tavaroita ympäriinsä, mutta ei se haittaa, mulla on aikaa sitten järjestellä paikat myöhemmin), laitoin tiskikoneen taas kondikseen (tyhjennys+ osittainen täyttö..),tulet takkaan, ruokin kissat ja koiran.. Sitten oli aika paneutua omaan ruokailuun, en ollut nauttinut koko päivänä muutakuin vettä ja mustaa kahvia.. Kaalikeittoa lämpiämään, suklaapirtelö sheikkeriin, kahvi tippumaan.. ja vesilasi & kirja vielä pöydälle, ja hetken rauhoittuminen pöydän äärellä. Siinähän se päivä olikin mennyt jo puoli neljään, ihan huomaamatta.

 Ja nyt alkaa jo olla olo niin väsy, ettei varmaan enää pitkään tarvii hereillä olla, nukku-matti kohta jo kolkuttelee mun päätä isoakin isommalla pumpulipuikollaan =D Jos vaan saisin itseni lämpenemään, nyt olen alkanut palelemaan aika hurjasti. Normaalisti oon ollut meillä se jonka on ensimmäiseksi kuuma, nyt ei tunnu mikään lämpö eikä mitkään vaatteet riittävän, palelen lähes aina =( Mutta tästäkin on puhuttu ryhmässä, on ihan normaalia siis.. Ja kun asiaa ajattelen, niin onhan se ihan luonnollista, jos päältä on 15-20 kiloa läskiä poissa, niin ei ihmekään, että palelee, täytyisi pukea vastaava määrä vaatteita päälle ;)

Tänään tuli siis otettua viikonlopun laiskailuja vähän takaisin, olin kaikkineen ulkona/metsässä nelisen tuntia, ja oli ihanaa!!! Niin kaunis ja aika tuuleton syksy-päivä, ettei komeampaa voisi toivoa =) Ja kun vielä oli seuraa metsässä, voi pojat!! Ihana päivä on siis painumassa yöhön, toivottelen teille ystäväiseni Hyvää yötä, herätkää hyvin levänneinä uuteen ihanaan aamuun!!!!! Nähdään taas =D