Mul on tullu tässä vuoden aikana sellanen tapa, etten ennen aamulypsyä syö mitään (terveellistä toimintaa...), vaan juon mukillisen (tai pari) mustaa kahveeta, ja sit kun on duunit tehty tullaan sisälle aamupalalle, yleensä kahvia ja leipää, jugurttia, joskus puuroa tms Ja nyt tän kuurin aikana mä tuun aamunavetalta sisälle, keitän kahvit niinkun aina -ja kamalasti tekis mieli leipää =( ihan älyttömästi!!! Mutt ei mua sit kuitenkaan niin paljon haittaa kun mies (ja tytär viikonloppuisin) siinä mussuttaa leipää ja jugurttia, että en voisi olla saman pöydän äärellä mä vaan juon kahvit ja ehkä pirtelön, tai vaikka puolikkaan Nutrilett patukan, ja sisimmissäni toivon saavani edes yhden palan ruisleipää. Mutt en oo vielä antanut periksi halulleni, eihän se vaarallista olisi, ei todellakaan, mutta siinä helposti alkaa lipsumaan vähä vähältä enemmän ja enemmän, ja kohta onkin sitten kuuri pyllyllään. Joten ainakin vielä sanon tiukan EIn houkutuksille, ja porskutan eteenpäin päivä kerrallaan 

 Taaskin on kyllä muutenkin ruokien osalta menny hyvin, yks päivä viikolla kävin kylillä ja toin tullessani isännälle Kotipizzasta pitsan, valkosipulilla... Voi kun se tuoksui hyvälle siinä mun vieressä, muttei mun kuitenkaan tehnyt mieli edes maistaa, ei se niin vastustamaton tuoksu kuitenkaan ollut. Ja sit syötiin ukkelin kans vastakkain pöydän äärellä, hän iloisena pitsaa ja mä yhtä iloisena jotakin Nutrilettiä, ei paha!!! Muuten oonkin sit tehny ihan normaalisti perheelle ruokaa, ei se mua haittaa, vaikken ite sit niitä syökkään, kyllä mä ihan helposti voin valmistaa, eikä kuitenka tuu mitään itku-potku-raivareita kun en voikkaan sitten itse syödä, mä oon aika outo, eikö???  Oon päätynyt siihen johtopäätökseen tän asian kanssa, ett varmaan johtuu osittain siitä, ett oon keittäjä/kokki ollu vuosia, siinä ehkä on oppinu tekeen ruokaa muillekin kuin vain itselleen/perheelle, eihän ravintolan kokki voi joka annosta syödä jonka tekee =) maistaa niitä toki pitää, ja voin mä ihan ok maistaa kastikkeen suolaisuuden ja mausteiden tarpeen, eikä mun silti ole mikään pakko sitä sen enempää syödä... mull on siis taas ihan oikeesti päässä naksahtanu laihis-vaihde päälle 

 Mulla oli jo ennen tätä kuurin aloitusta kevätväsymystä tai jotakin sellaista, mutt nyt oon huomannu ett ei tää kuuri ainakaan pahentanu sitä ole, vaikka energiaa tuleekin paljon niukemmin kuin ennen, eihän meill ole kovin ahkerasti nyt vähään aikaan siivottu tai muitakaan kotitöitä tehty, mutt nyt tänään on jo aika hyvä olo, vois vaikka tehdä jotakin kodin hyväksikin =) Tietty navetalla on aika raskaat työt,lypsyssä oleva lehmämäärä on melkein isoimmillaan tällä hetkellä, vaikka eihän meillä mikään iso karja olekkaan. Mutta kun on vanha navetta, ei lypsymonttua tms, niin tääkin määrä on ihan tarpeeks, eikä pihattoonkaan mahtuisi enempää... Eli navettatyöt vie aika paljon voimia, välillä ei vaan yksinkertaisesti jaksa edes ajatella imurinvarteen tarttumista.

 Saisinkohan huomenna aikaan sen verran edes, että soittaisin sille terkkahoitajalle?? Tuntuu, että vois olla todella hyväks saada "tsemppiä" jostakin, jos kävis kerran viikossa punnituksessa ja juttelemassa hoitajan kanssa, niin vois kuuri jatkua pidempään helpommin. Toki kotoväki ihan on positiivisesti mua kannustanut, mutta ei se vielä riitä, kun ekakerralla oli se ryhmän tuki, siitä oli oikeesti iso apu!

 Nyt taas tarviikin mennä, käly tuli tuomaan poikansa meille hoitoon, kun menee itse töihin iltavuoroon, moikka moi !!!!